Hehkulamppu on eräänlainen sähköinen valonlähde, joka kuumentaa johtimen ja tekee siitä valoisan virran kulkiessa sen läpi. Hehkulamppu on sähköinen valonlähde, joka on valmistettu lämpösäteilyn periaatteella. Yksinkertaisimmassa hehkulampussa on sellainen, jossa hehkulangan läpi kulkee riittävästi virtaa, jotta se hehkuu, mutta hehkulampun käyttöikä on lyhyt.
Suurin ero halogeenilamppujen ja hehkulamppujen välillä on se, että halogeenilampun lasikuori on täytetty jollain halogeenikaasulla (yleensä jodilla tai bromilla), mikä toimii seuraavasti: Kun hehkulanka lämpenee, volframiatomit höyrystyvät ja liikkuvat lasiputken seinämää kohti. Kun ne lähestyvät lasiputken seinämää, volframihöyry jäähtyy noin 800 ℃:een ja yhdistyy halogeeniatomien kanssa muodostaen volframihalogenidin (volframijodidin tai volframibromidin). Volframihalogenidi jatkaa liikkumistaan lasiputken keskustaa kohti ja palaa hapettuneeseen hehkulankaan. Koska volframihalogenidi on hyvin epävakaa yhdiste, se kuumenee ja hajoaa uudelleen halogeenihöyryksi ja volframiksi, joka sitten kerrostuu hehkulangalle haihtumisen kompensoimiseksi. Tämän kierrätysprosessin ansiosta hehkulangan käyttöikä ei ainoastaan pidenny huomattavasti (lähes neljä kertaa hehkulampun käyttöikä), vaan myös siksi, että hehkulanka voi toimia korkeammassa lämpötilassa, jolloin saavutetaan suurempi kirkkaus, korkeampi värilämpötila ja suurempi valotehokkuus.
Auton lamppujen ja lyhtyjen laadulla ja suorituskyvyllä on tärkeä merkitys moottoriajoneuvojen turvallisuudelle. Maamme laati kansalliset standardit Euroopan talouskomission standardien mukaisesti vuonna 1984, ja lamppujen valonjakokyvyn havaitseminen on yksi tärkeimmistä niistä.
