Hydraulisen kiristimen rakenne
Kiristin on asennettu ajoitusjärjestelmän irtonaiselle puolelle, joka pääasiassa tukee ajoitusjärjestelmän ohjauslevyä ja poistaa kampiakselin nopeuden vaihtelun ja itse monikulmiovaikutuksen aiheuttaman tärinän. Tyypillinen rakenne on esitetty kuvassa 2, ja se koostuu pääasiassa viidestä osasta: kuoresta, takaiskuventtiilistä, männästä, männän jousesta ja täyttöaukosta. Öljy täytetään matalapainekammioon öljyn tuloaukosta ja virtaa männästä ja kuoresta koostuvaan korkeapainekammioon takaiskuventtiilin kautta paineen aikaansaamiseksi. Korkeapainekammiossa oleva öljy voi vuotaa vaimennusöljysäiliön ja männän raon läpi, mikä johtaa suureen vaimennusvoimaan ja varmistaa järjestelmän sujuvan toiminnan.
Taustatietoa 2: Hydraulisen kiristimen vaimennusominaisuudet
Kun kuvassa 2 olevan kiristimen mäntään kohdistetaan harmoninen siirtymäheräte, mäntä tuottaa erisuuruisia vaimennusvoimia, jotka kompensoivat ulkoisen herätteen vaikutusta järjestelmään. Tehokas menetelmä kiristimen ominaisuuksien tutkimiseksi on ottaa taljan voima- ja siirtymätiedot ja piirtää vaimennuskäyrä, kuten kuvassa 3 on esitetty.
Vaimennuskäyrä voi heijastaa paljon tietoa. Esimerkiksi käyrän suljettu alue edustaa kiristimen jaksollisen liikkeen aikana kuluttamaa vaimennusenergiaa. Mitä suurempi suljettu alue on, sitä suurempi on tärinänvaimennuskyky. Toinen esimerkki: puristusosan ja palautusosan käyrän kaltevuus edustaa kiristimen kuormituksen ja purkamisen herkkyyttä. Mitä nopeampi kuormitus ja purkaus, sitä pienempi on kiristimen virheellinen liike ja sitä edullisempaa on ylläpitää järjestelmän vakaus männän pienellä siirtymällä.
Taustatietoa 3: Mäntävoiman ja ketjun irtoreunavoiman välinen suhde
Ketjun irtoreunavoima on kiristimen männän kiristysvoiman jakautuminen kiristimen ohjauslevyn tangentiaalisen suunnan suuntaisesti. Kun kiristimen ohjauslevy pyörii, tangentiaalinen suunta muuttuu samanaikaisesti. Ajoitusjärjestelmän asettelun mukaan männän voiman ja irtoreunavoiman välinen vastaava suhde ohjauslevyn eri asennoissa voidaan ratkaista suunnilleen, kuten kuvassa 5 on esitetty. Kuten kuvasta 6 voidaan nähdä, irtoreunavoiman ja männän voiman muutostrendi työalueella on periaatteessa sama.
Vaikka tiukkaa sivuvoimaa ei voida suoraan saada männän voimasta, insinöörikokemuksen mukaan suurin tiukka sivuvoima on noin 1,1–1,5 kertaa suurin löysä sivuvoima, minkä ansiosta insinöörit voivat epäsuorasti ennustaa järjestelmän suurimman ketjuvoiman tutkimalla männän voimaa.
